Välineet

1. Vakuumiputket

• Eri analyyseihin tarvittava veri otetaan erilaisiin vakuumiputkiin seuraten putkien oikeaa näytteenotttojärjestystä (Taulukko 1).
• Tyhjiä vakuumiputkia säilytetään +4…+25 °C lämpötilassa pystyasennossa.
• Putkien vanhenemisaikoja tulee seurata. Vanhentuneita putkia ei saa käyttää.

Suositeltava näytteenottojärjestys laskimoverta otettaessa

Taulukko 1.

	Sininen korkki,  Na-sitraatti Käyttöalue: hyytymisjärjestelmän tutkimukset D-dimeerien, fibrinogeenin, INR:n ja APTT:n osalta veren voi ottaa ensimmäiseen putkeen. Muissa tapauksissa veri otetaan peräkkäin kahteen sinikorkkiseen putkeen, joista ensimmäistä ei käytetä
	Keltainen korkki, hyytymisaktivaattoria (clot activator) sisältävä putki Sentrifugoinnissa veren solut saostuvat, päälle jää seerumi Käyttöalue: kliininen kemia, immuniteettitutkimukset
	Vihreä korkki, Li-hepariini Sentrifugoinnissa veren solut saostuvat, päälle jää plasma Käyttöalue: kliininen kemia (metallit), TnT
	Lila korkki, EDTA-putki Sentifugoinnissa veren solut saostuvat, päälle jää plasma. Käyttöalue: hematologia, HbA1c (glykohemoglobiini), immunohematologia
	Tummansininen korkki, Na-hepariini Käyttöalue: kliininen kemia (hivenaineet)
	Harmaa korkki, veren sokeri, glukoosi Käyttöalue: glukoosi määritykset

  2.  Neulat

• Neulan (Kuva 2) valinnassa on otettava huomioon potilaan ikä ja punktoitavan laskimon läpimitta: liian paksu neula rikkoo laskimon seinää, ohutta neulaa käytettäessä veren virtaus on hidasta, joka saattaa aiheuttaa hemolyysiä.
• Lapsilla käytetään ohuempia neuloja: 22G (harmaapäinen) ja  aikuisilla paksumpia neuloja: 20G (keltapäinen) ja 21G (vihreäpäinen).

3. Neulanohjain

• Neula kierretään ohjaimeen (Kuva 3), lateksipäällysteisellä päällä (neulan muovisuojuksen harmaa pää).
• Lateksisuojus sulkee neulan ja siten myös veren virtauksen putken vaihdon ajaksi.

 4. Kiristysside ja tukityyny

 5.  Ihonpuhdistusvälineet

• Desinfioiva aine, ihonpuhdistuspyyhe

6.Tärkeää tietää

• Vakuumiputken tulee täyttyä määrättyyn tilavuuteen saakka, jotta veren ja lisäaineen oikea suhde varmistetaan – verta ei saa olla putkessa tilavuusmerkintää vähemmän (laimennusvaikutus) eikä enemmän (hyytymisvaara).
• Verinäytteenoton aikana putki pidetään sellaisessa asennossa, että veri valuu putken seinää pitkin. Jos veri roiskuu putken pohjaa vasten ja muodostuu vaahtoa, se saattaa aiheuttaa hemolyysiä.
• Antikoagulanttia sisältävän putken pohja käännetään heti täyttymisen jälkeen ylöspäin, jotta veri sekoittuisi antikoagulanttiin – hyytymisanalyysien osalta vähintään 4 kertaa, muiden putkien osalta 8 kertaa. Ilmakuplan tulee liikkua putken päästä toiseen. Putkea ei saa  ravistaa!
• Jos verta ei valu putkeen tai sen virtaus loppuu ennen kuin putki on täyttynyt, on syynä näytteenoton epäonnistuminen tai se, että suonenseinä on imetty neulan aukkoa vasten.
• Ratkaisu: neulan asentoa muutetaan – neula siirretään syvemmälle, sitä vedetään takaisin, neulan kulmaa muutetaan. Jos näytteenotto  ei onnistunut, valitaan uusi  verisuoni. Vältetään saman verisuonen toistuvaa pistämistä.
• Jos verta on putkessa analyysien suorittamiseen riittävästi, mutta vakuumiputki ei ole täyttynyt määrättyyn tilavuusmerkkiin asti, syntyy putkeen jääneen alipaineen vuoksi hemolyysi (kaikkien putkien osalta). Sen välttämiseksi poistetaan putkesta nopeasti korkki, jotta ilma pääsee sisään, ja suljetaan sen jälkeen putki uudelleen korkilla. Tämä koskee vain punakorkkisia seerumiputkia, muita putkia ei voi alitäyttymisen yhteydessä käyttää.
• Verinäytteen ottokohtaa ei saa naputella eikä hangata. Voimakas käden “pumppaaminen” voi aiheuttaa hemolyysiä ja hemokonsentraatiota.
• Desinfioinnin jälkeen ihon annetaan kuivua, jotta puhdistusainetta ei pääse neulan kautta vakuumiputkeen ja aiheuttaisi mahdollisesti  hemolyysiä.
• Kiristysside asetetaan noin 10–12 cm punktiokohdasta ylöspäin niin tukevasti, että sormi mahtuu kiristyssiteen ja ihon väliin.
• Kiristysside avataan heti, kun neula on laskimosuonessa ja veren virtaus vakuumiputkeen alkaa.
• Veren ottamisessa on tärkeää, että verisuonten puristusaika kiristyssiteellä olisi mahdollisimman lyhyt. Enintään yhden minuutin pituinen kiristyssiteen käyttö ei vaikuta merkittävästi seerumista tehtäviin normaalitutkimuksiin.
• Tavallisesti verta otetaan kyynärtaipeen alueen keskimmäisestä suonesta. Potilaalle on tällä alueella neulanpisto vähemmän kivulias, koska suoni kulkee ihon pinnalla. Vaihtoehtoisia verenottopaikkoja ovat kyynärvarren sisäpinnan, ranteen ja kädenselän laskimosuonet.

Verta ei oteta:

• laajalti arpeutuneelta alueelta
• alueelta, jossa on palohaavoja
• turvonneilta alueilta
• hematooma-alueilta
• laskimosta, jossa on kanyyli
• kädestä, jossa on dialyysifisteli