fi
C-peptidi muodostuu haiman Langerhansin saarekkeiden β-soluissa syntetisoidusta proinsuliinista sen pilkkoutuessa insuliiniksi ja C-peptidiksi. Sitä erittyy vereen insuliinin kanssa ekvimolaarisina määrinä. C-peptidillä ei ole biologista aktiivisuutta, mutta sen mittauksella voidaan hyvin arvioida endogeenisen insuliinin eritystä.
C-peptidin määrityksellä voidaan selvittää insuliinihoitoa saavan diabeetikon haiman oma insuliinin erityskyky. C-peptidin määritystä eivät häiritse myöskään insuliinin vasta-aineet.
Indikaatiot:
- Tyypin I ja II diabeteksen erottaminen
- Diabetes mellitus
- Haiman insuliinin erityskyvyn arviointi insuliinihoidon aikana
Analyysimenetelmä:
CMIA
Näyte:
1 ml seerumia
Säilytys ja lähetys:
Säilytys 3 vrk jääkaapissa. Kuljetus viileässä tai pakastettuna. Pidempiaikainen säilytys pakastettuna.
Viitearvo: 0,3 – 1,7 nmol/l
Tulkinta:
- Paremman informaation saamiseksi suositellaan C-peptidin määrittämistä glukoosinsietokokeena. Yhdestä paastonäytteestä tehty määritys on informatiivisesti heikko. Vain C-peptidituloksen perusteella ei saisi hoitopäätöksiä tehdä.
- tyypin I diabeteksessa C-peptidiarvot jäävät viitearvojen alarajan lähelle tai alle.
- tyypin II diabeteksessa korkeat arvot viittaavat insuliiniresistenssiin. Sairauden edetessä insuliinin eritys vähenee ja myös C-peptidiarvot laskevat korkeista arvoista viitearvojen alarajalle.
- Insulinoomalle on tyypillistä korkea insuliinin ja C-peptidin määrä, joka ei korreloi veren glukoosipitoisuuden kanssa. Hypoglykemiaan viedyillä (glukoosia veressä alle 2,5 mmol/L) potilailla C-peptidiarvo jää viitearvorajoihin tai ei vähene 50 %:in alkuarvosta.
Viive:
Tulos valmiina 2 arkipäivässä.