fi
Lyhenne, KL/ATK
P -PLAb KL 3607
Alihankinta
Osatutkimukset
P -LupusAk, P -KardAbG ja P -B2GPAbG
Indikaatio
Tukostaipumuksen selvittely, tukosvaaran arviointi LED-potilailla. Selittämätön pitkä P -APTT. Epäselvä trombosytopenia. Toistuvien keskenmenojen tai sikiökuoleman selvittely.
Esivalmistelu
Näyte pyritään ottamaan aamulla. Potilaan tulee välttää raskaita ja rasvaisia aterioita 8-12 h ennen näytteenottoa. Myös tupakointia, alkoholia ja ruumiillista rasitusta tulee välttää näytteenottoa edeltävän vuorokauden ajan. Potilaan tulisi odottaa istuen ainakin 10-15 min ennen näytteenottoa.
Näyteastia
3 x 2.7 ml 3.2% Na-sitraattiplasmaputki ja 3 x erotteluputki
Hemostaasitutkimusten näytteenottosetti (tuotenimi: ”HEMOSTAASISETTI”), joka sisältää kolme Na-sitraattinäyteputkea ja kolme erotteluputkea. Tutkimusta varten tarvitaan hukkaputken lisäksi kolme varsinaista näytteenottoputkea ja kolme erotteluputkea.
Näyte
Näyte otetaan kolmeen Na-sitraattinäyteputkeen (3 x 2.7 ml) riittävän plasmamäärän saavuttamiseksi.
Näyte sentrifugoidaan 15 min, 2500 g tunnin sisällä näytteen otosta. Jos kaikki näyteputket ovat hemolyyttisiä, potilaasta tulee ottaa uusi näyte. Jos vain osassa putkista on hemolyysiä, käsittele ja pakasta putkien plasmat erikseen. Kallistele putkia mahdollisten hyytymien havaitsemiseksi. Jätä putki käsittelemättä, jos putkessa on hyytymä, tai täyttöaste on väärä.
Plasma jaetaan kolmeen erotteluputkeen ja pakastetaan välittömästi käsittelyn jälkeen (-20°C).
Näytteen mukana tulee toimittaa kliiniset esitiedot sisältävä hemostaasitutkimuslähete.
Näytteenotto
Vältä puristussiteen käyttöä. Jos puristussidettä tarvitaan suonen etsimiseen, sen käyttö rajoitetaan mahdollisimman kevyeksi ja lyhyeksi. Puristusside avataan heti, kun neula on suonessa. Mikäli tätä ohjetta ei voida noudattaa, se mainitaan lähetteessä.
Käytä keskisuurta neulaa (yleensä 20-21 G). Tarvittaessa näyte voidaan ottaa avotekniikalla tai siipineulalla. Siipineulan käytöstä pyydetään ilmoittamaan lähetteessä. Laskimopiston on onnistuttava hyvin ja osuttava suoraan suoneen. Suonta ei saa etsiä neulaa siirtämällä eikä suoni saa pullistua tai rikkoontua. Jos ensimmäinen pisto epäonnistuu, toinen pisto tehdään eri suoneen. Näytteen on tultava hyvin ja putken täytyttävä vaivatta.
Ennen varsinaisia näyteputkia tulee ottaa yksi ns. hukkaputki (lisäaineeton seerumiputki tai Na-sitraattiputki), jota ei saa lähettää tutkittavaksi.
Täytä putket oikeaan täyttöasteeseen saakka ja sekoita välittömästi kääntelemällä putkea käsin. Sekoittajaa ei saa käyttää. Täyttöaste saa poiketa oikeasta täyttöasteesta korkeintaan 10 %.
Menetelmä
Plasman fosfolipidivasta-aineita tutkitaan lupus-antikoagulanttitestillä (fosfolipidiherkkä APTT ja Russell viper venom test) sekä entsyymi-immunomäärityksellä kardiolipiini-IgG- ja beta2-glykoproteiini -IgG-vasta-aineet.
Näytteen säilytys
Huom! Näytettä ei saa missään vaiheessa säilyttää kylmässä (alle 8 °C, esim. jääkaappi) tai kuumassa (esim. lämpökaappi).
Näytteet tulee sentrifugoida ja erotella tunnin sisällä näytteenotosta.
Plasma jaetaan kolmeen erotteluputkeen ja pakastetaan välittömästi käsittelyn jälkeen (-20°C). Anna näytteiden pakastua vähintään 1 vrk ennen lähettämistä.
Näytteen lähetys
Pakkaa yhden potilaan näytteet samaan muovipussiin ja lähetä pakastelähetyksenä. Näytteet eivät saa sulaa kuljetuksen aikana. Muista lähettää näytteiden mukana kliiniset esitiedot sisältävä hemostaasitutkimuslähete.
Vastausaika (arkipäivää)
10-15
Tulkinta
Tuloksista annetaan lausunto.
Fosfolipidivasta-aineet ovat solukalvon rakenteisiin kohdistuvia vasta-aineita, jotka voivat aktivoida hyytymisjärjestelmää. Tutkimus sisältää seuraavat osatutkimukset: lupusantikoagulantti (P-LupusAK) ja kardiolipiini-IgG vasta-aineet (P -KardAbG) sekä beeta2- glykoproteiini-1-IgG vasta-aineet (P -B2GPAbG). Poikkeava tulos voidaan osoittaa yhdessä tai useammassa osatutkimuksessa. Antikoagulaatiohoidon aikana vain negatiivinen lupusantikoagulanttilöydös on luotettava, mutta vasta-ainetutkimusten tuloksiin antikoagulaatiohoito ei vaikuta. Lupusantikoagulantti vaikuttaa fosfolipideistä riippuvaisiin hyytymistekijämäärityksiin ja voi paradoksaalisesti pidentää APTT-tulosta ilman vuoto-oiretta. Fosfolipidivasta-ainetutkimus sisältyy tromboositaipumustutkimukseen (P -Trombot, KL 4025).
Lupusantikoagulanttitutkimus sisältää aina kaksi seulontatutkimusta: P -APTT-L ja P -RVVT-L. Jos seulontatutkimuksen tulos on positiivinen, näille tehdään tutkimuskohtaiset tarkentavat varmennustestit P -LAaPTCt ja / tai P -LARVVCt. Varmennustestit sisältävät tuloksen tulkintaan tarvittavat osatutkimukset seuraavista: P -LA1, P -LA2, P -LA1/LA2, P -FSL, P -FS, P -FSL/FS , P -LA1-mix, P -LA2-mix, P -LAm/m, P -FSL-mix, P -FS-mix, P -APTTm/m.
Beeta-2-glykoproteiinivasta-aineiden on osoitettu selvimmin assosioituvan tukostaipumukseen, mutta suuren tukosriskin potilailla todetaan usein poikkeava tulos kaikissa osatutkimuksissa. Fosfolipidivasta-aineita voidaan todeta myös toistuvien keskenmenojen yhteydessä.
Normaalit löydökset eivät poissulje muihin solukalvon rakenteisiin kohdistuvien vasta-aineiden esiintymistä (esim. protrombiini, anneksiini-V). Fosfolipidivasta-aineet ovat hankinnaisia ja potilaskohtaisesti niiden esiintyminen voi vaihdella.
Fosfolipidivasta-aineita esiintyy eräiden autoimmuunitautien (erityisesti SLE), maligniteettien, infektioiden ja lääkeaineiden (esim. fenytoiini, interferoni) käytön yhteydessä sekä itsenäisenä ilmiönä. Antifosfolipidivasta-aineoireyhtymässä (APS) esiintyy vaikea-asteisia hoidolle huonosti reagoivia laskimo- ja/tai valtimotukoksia. Kansainvälisen konsensuksen mukaan (Miyakis et al., ns. Sydney-kriteerit, ISTH 2006) kliininen löydös (tukosanamneesi ja/tai raskauskomplikaatio) sekä laboratoriolöydös (toistetusti koholla olevat fosfolipidivasta-aineet vähintään 3 kk välein mitattuna) yhdessä viittaavat APS-diagnoosiin. Kardiolipiinivasta-aineiden osalta, ko. kriteereiden mukaan APS:lle diagnostisena pidetään korkea titteri (yli 40 U/ml) vasta-aineiden esiintymistä kahdessa tai useammassa analyysissä vähintään 12 viikon väliajalla. Ns. katastrofaaliseen fosfolipidivasta-aineoireyhtymään (CAPS) liittyy lisäksi yleistynyt mikrotromboosi ja sen aiheuttama monielinvaurio.
Tekopaikka
HUSLAB
Tiedustelut
alihankinta@synlab.fi
PÄIVITETTY 18.6.2021