fi
Immunoglobuliinit (Ig) ovat B-solujen tuottamia plasmaproteiineja. Ne luokitellaan molekyylin raskaan ketjun mukaan viiteen luokkaan: IgG, IgM, IgA, IgE ja IgD. Immunoglobuliinit toimivat vasta-aineina, tunnistaen ja sitoen elimistölle vieraita antigeenejä (bakteerit, virukset, toksiinit ym.) ja välittäen antigeenien hävittämistä. Elektroforeesissa immunoglobuliinit sijoittuvat lähinnä γ-globuliinien fraktioon ja muodostavat terveellä ihmisellä 20-25% seerumin proteiineista. Mikäli jonkin vasta-ainetta tuottavan solun (plasmasolun) klooni lisääntyy kontrolloimattomasti, tuotetaan poikkeuksellisen paljon yhtä monoklonaalista immunoglobuliinia ja sen konsentraatio seerumissa kohoaa patologisesti.
Immunoglobuliini D on yksi viidestä immunoglobuliiniluokasta ja sen pitoisuus seerumissa on kovin pieni, usein alle käytetyn menetelmän detektiorajan. IgD-pitoisuuden fysiologista merkitystä ei tunneta hyvin; selvästi suurentuneet pitoisuudet johtuvat mahdollisesti joko polyklonaalisesta (reaktiivisesta) tai monoklonaalisesta IgD-plasmasolujen proliferaatiosta. Myeloomapotilaista monoklonaalista IgD-proteiinia on noin 1%:lla
Indikaatiot:
IgD-myelooman diagnostiikka ja seuranta.
Näyte:
Seerumi, 1 ml. Näyte ei saa olla lipeeminen tai hemolyyttinen.
Säilytys:
2 – 8 °C:ssa 3 päivää, lähetys kylmälähetyksenä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.
Menetelmä:
Turbidometria
Viitearvot:
Kaikki: <132 mg/l
Tulkinta:
Selvästi kohonneista seerumin IgD-pitoisuuksista tulisi aina varmistaa, onko kyse monoklonaalisesta vai polyklonaalisesta IgD:stä. Monoklonaalisen IgD-proteiinin toteaminen on useimmiten merkki malignista plasmasoluhäiriöstä kuten multippelista myeloomasta tai primaarisesta amyloidoosista.
Viive:
6 arkipäivää