Infliksimabi, pitoisuusmääritys, seerumista (6381 S –Infli), Infliksimabi vasta-ainemääritys, seerumista (6380 S –InfliAb)

Lyhenne, KL/ATK
S -Infli, 6381
S -InfliAb, 6380

Indikaatio
Infliksimabi annoksen tai annosteluvälin muutosharkinnan tai lääkevaihtopäätöksen tueksi epäiltäessä tehon vähenemistä. Tutkimusta voidaan käyttää myös remissiossa olevien potilaiden hoidon jatkopäätösten tukena.

Näyteastia
Näyte otetaan joko seerumigeeliputkeen (367957 seerumigeeliputki 3,5 ml) tai seerumiputkeen (369032 seerumiputki 4 ml). Seerumi eroteltava erotteluputkeen sentrifugoinnin jälkeen.

Näyte
1-2 ml seerumia

Näytteet tulee ottaa juuri ennen seuraavaa lääkeannosta (ns. jäännöspitoisuusmittaus).

Näytteen säilytys
Näyte säilyy tarvittaessa 7 vuorokautta jääkaapissa. Pidempiaikainen säilytys pakastettuna.

Näytteen kuljetus
Lähetys huoneenlämmössä. Pakastettu näyte lähetettävä pakastelähetyksenä.

Menetelmä
S -Infli: EIA
S -InfliAb: RIA (alihankinta)

Tulokset valmiina
4-15 arkipäivää

Viitearvot

S -Infli: 2-10 mg/l

S -InfliAb: alle 12 AU/ml
Tulokset välillä 12-30 AU/ml ovat raja-arvoisesti kohonneita. Tulos ilmoitetaan tällöin alle 30 AU/ml.

Tulkinta

S -Infli:

Tavoitealue on 2-10 mg/l. Tavoitealueella hoidon teho on kliinisissä aineistoissa keskimäärin hyvä. Yli tavoitealueen olevan jäännöspitoisuuden ei ole voitu osoittaa antavan parempaa hoitovastetta tai lisähyötyä (kenties toisinaan havaittavan iriitin hoitovastetta lukuun ottamatta). Alle tavoitealueen olevien jäännöspitoisuuksien osalta annoksen nostamisesta tai annosvälin tihentämisestä voi olla hyötyä, jos matalan pitoisuuden taustalla ei ole potilaalle kehittyneet lääkevasta-aineet.

S -InfliAb:
Vasta-ainepohjaiset biologiset lääkeaineet herättävät joillakin potilailla immuunijärjestelmän ja siten niitä vastaan voi kehittyä elimistössä vasta-aineita. Näillä vasta-aineilla voi olla kahdenlaisia epäsuotuisia vaikutuksia: Vasta-aineiden sitoutuminen lääkeaineeseen voi oleellisesti nopeuttaa lääkkeen eliminaatiota ja ne voivat osallistua lääkkeen antoon liittyvien merkittävien paikallisten tai systeemisten sivuvaikutusten syntyyn.

Positiivinen mittausrajan ylittävä tulos lääkevasta-ainemäärityksessä osoittaa lääkeaineeseen sitoutuvien vasta-aineiden läsnäolon ja viittaa tarpeeseen vaihtaa lääkitys kliinisen tehon heikennyttyä tai merkittävien sivuvaikutusten jälkeen. Vähäinenkin määrä lääkevasta-aineita on lähes poikkeuksetta osoitus kliinisesti merkittävästä, lääkkeen jäännöspitoisuutta oleellisesti laskevasta immunisaatiosta ja on siten selkeä aihe vaihtaa lääkitystä.