Kollageeni I:n beta-karboksiterminaalinen telopeptidi (CTx) (9662, fP-CTx)

Indikaatiot
Luustosairaudet, joissa luun vaihdunta on muuttunut/nopeutunut (esim. Pagetin tauti, fibroottinen dysplasia, luustometastaasit). Osteoporoosin hoidon lääkevalinta ja lääkehoidon tehon seuranta.

Näyteastia
EDTA-putki, tuotenumero: 368856

Näyte
1 ml EDTA-plasmaa

Näytteen säilytys
Näyte säilyy 1 vrk huoneenlämmössä (18-22°C), 8 vrk (2-8°C), pidempiaikainen säilytys pakastettuna (-20°C).

Näytteen kuljetus
Näytteen kuljetus huoneenlämmössä (+22 °C), mikäli näyte saapuu keskuslaboratorioon 24h sisällä näytteenotosta. Pakastettu näyte kuljetetaan pakastettuna (-20°C).

Menetelmä
Elektrokemiluminesenssiin perustuva immunokemiallinen menetelmä (ECLIA), tutkimus akkreditoitu.

Viitearvot

Naiset:
≤ 13 v. ei viitearvoja
14-29 v. 0,15-0,97 µg/l
30-39 v. 0,15-0,64 µg/l
premenopaussi: 0,14-0,69 µg/
postmenopaussi: 0,18-1,02 µg/l
40-49 v. 0,13-0,67 µg/l
premenopaussi: 0,14-0,69 µg/
postmenopaussi: 0,18-1,02 µg/l
50-59 v. 0,18-1,06 µg/l
premenopaussi: 0,14-0,69 µg/
postmenopaussi: 0,18-1,02 µg/l
60-69 v. 0,17-0,97 µg/l
postmenopaussi: 0,18-1,02 µg/l
≥ 70 v. 0,15-0,86 µg/l
postmenopaussi: 0,18-1,02 µg/l
Miehet:
≤ 13 v. ei viitearvoja
14-29 v. 0,24-1,02 µg/l
30-39 v. 0,23-0,94 µg/l
40-49 v. 0,18-0,80 µg/l
50-59 v. 0,16-0,74 µg/l
60-69 v. 0,13-0,75 µg/l
≥ 70 v. 0,12-0,78 µg/l

Tulokset valmiina
Vastaus valmiina 4 arkipäivässä, näytteen saapumisesta laboratorioon.

Tulkinta
CTX kuvastaa luun vaihduntaa, ensisijaisesti luun hajoamista. Sen pitoisuus on suurentunut tiloissa, joissa luun hajoaminen ja vaihdunta ovat nopeutuneet (esim. Pagetin tauti, fibroottinen dysplasia, myelooma, luustometastaasit). Luu on kudos, jota koko elämän ajan sekä hajotetaan että rakennetaan uutta tilalle. Luukato eli osteoporoosi voi johtua joko vähentyneestä luun rakentumisesta (seurannaisilmiönä CTX pieni) tai lisääntyneestä hajoamisesta (CTX suuri) tai molemmista. Normaalisti luun hajoaminen ja rakentuminen ovat tiukasti sidoksissa toisiinsa (=coupling), jonka vuoksi hajoamisen lisääntyminen lisää rakentumista.

Suurin osa osteoporoosilääkkeistä (bisfosfonaatit, denosumabi, estrogeenit, raloksifeeni) vähentävät ensimmäiseksi luun hajoamista (fP-CTx ja U -INTP pienenevät) ja coupling-ilmiön kautta luun rakentumista, jolloin hoitovasteen merkkinä PINP, osteokalsiini ja luustoperäinen AFOS pienenevät. Luun rakentumista lisäävässä hoidossa (teriparatidi) sekä rakentuminen että hajoaminen (fP-CTX, U -INTP suurenevat) lisääntyvät, rakentuminen suhteellisesti enemmän kuin hajoaminen (=terapeuttinen ikkuna). Hyvän hoitovasteen merkkinä teriparatidi suurentaa PINP:n ja muiden luun rakentumista mittaavien merkkiaineiden pitoisuutta suhteellisesti enemmän kuin hajoamisen merkkiaineita (fP-CTX, U -INTP).