Laktaattidehydrogenaasi (2194 S -LD)

Laktaattidehydrogenaasi on solunsisäinen entsyymi, jota on kaikkien kehon solujen sytoplasmassa, mutta kaikkein eniten sydän- ja luustolihaksissa, punasoluissa, maksa- ja munuaiskudoksissa. Vähemmissä määrin sitä esiintyy keuhkoissa, sileissä lihaksissa ja aivoissa. Solunsisäisesti entsyymin aktiivisuus on n. 500 × suurempi kuin seerumissa.

LD on kudosvaurioiden ei-spesifinen osoittaja – aktiivisuus veressä kasvaa kaikkien tilojen yhteydessä, johon liittyy solukalvon läpäisevyyden suureneminen.

Indikaatiot:

Diagnoosia tukeva tutkimus sydän-, maksa-, erytropoieesi-, munuais-, luustolihas-, aivo- ja keuhkosairauksissa tai -vaurioissa

Näyte:

1 ml seerumia, hemolyysi häiritsee määritystä.

Säilytys ja lähetys:

Näyte säilyy 5 vrk kylmässä, lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen lähetys ja säilytys pakastettuna.

Analyysimenetelmä:

Fotometria

Viitearvot

U/l
Aikuiset
16 – 69 v 105 – 205
yli 70 v 115 – 255
Lapset
12 – 15 v < 220
 5 – 11 v < 245
 1 – 4 v < 305
alle 1 v < 355

 

Tulkinta:

Korkeat LD-arvot:

  • Hematologiset sairaudet: megaloblastiset ja hemolyyttiset anemiat, akuutit leukemiat, lymfoomat, krooniset myeloproliferatiiviset sairaudet
  • Sydänlihaksen infarkti: infarktin alusta alkaen LD-aktiivisuus kasvaa 10-12 tunnin kuluessa, maksimi on 48-72 tunnin välillä, kohtuullisesti kasvanut aktiivisuus kestää 10.-14. päivään saakka
  • Maksasairaudet (hepatiitit, maksakirroosi), keuhkovauriot (keuhkoembolia, sarkoidoosi), malignit tuumorit, lihas- ja munuaissairaudet
  • LD-aktiivisuuden fysiologinen kasvu: raskauden viimeinen kolmannes

Huom! Verinäytteen otossa syntynyt hemolyysi ja voimakas fyysinen rasitus ennen verinäytteen ottamista aiheuttavat vääriä korkeita tuloksia. Samoin on tärkeää ottaa huomioon se, että LD voi kohota useista samanaikaisista syistä johtuen.

Viive:

Vastaus valmiina 1 arkipäivässä.