Miesten tärkein androgeeninen hormoni on testosteroni, jota syntesoidaan kivesten Leydigin soluissa. Testosteroni vaikuttaaspermatogeneesiin sekä sukurauhasten ja ulkoisten sukupuolielinten kasvuun. Naisilla testosteronia tuotetaan munasarjojen theca interna -soluissa ja lisämunuaisissa. Testosteronin synteesiä stimuloi luteinisoiva hormoni (LH).
Pääosa veressä kiertävästä testosteronista on sidottu sukuhormoneja sitovaan globuliiniin (SHBG) ja heikommin myös albumiiniin. Vapaana fraktiona miehillä on 1-3% ja naisilla 0,5-1,3% testosteronista.
Androgeenit stimuloivat myös lihaksiston ja luuston kasvua sekä karvoittumista etenkin nivus- ja kainaloalueilla. Somaattisten vaikutusten ohella testosteroni vaikuttaa sekä sosiaaliseen että seksuaaliseen käyttäytymiseen.
Indikaatiot:
Naisilla:
- Steriilisyyden syiden selvittäminen
- Hyperandrogenemisen munasarjojen vapaatoiminnan epäilys
- Androgeenejä tuottavan kasvaimen diagnostiikka ja hirsutismi
Miehillä:
- Hypogonadismin diagnostiikka, infertiliteetin ja muiden seksuaalisten häiriöiden sekä impotenssin tutkiminen
Analyysimenetelmä:
CMIA
Näyte:
1 ml seerumia
Naisilla perustason määrittämiseksi näyte suositellaan otettavaksi kuukautiskierron 5.-8 vrk.
Miehillä määritys suositellaan aamupäivällä klo 7-12 otetusta näytteestä, tason mahdollisen vuorokausivaihtelun takia.
Testosteronikorvaushoidon yhteydessä näyte on hyvä ottaa ennen geelin laittamista iholle. Käsivarsiin levitetty geeli voi kontaminoida näytteen ja aiheuttaa virheellisen korkean tuloksen.
Säilytys:
3 vrk jääkaappilämpötilassa (2 – 8 oC), pidempiaikainen säilytys pakastettuna (-20 oC).
Näytteen kuljetus
Huoneenlämmössä tai viileässä (2 – 14 oC).
Viitearvot:
Miehet | |
19 – 60 v | 12 – 45 nmol/l |
yli 60 v | Lausunto |
Pojat | |
16 – 18 | 5,1 – 28 nmol/l |
14 – 15 | 1,2 – 22 nmol/l |
11-13 | < 15,4 nmol/l |
9 – 10 | < 1,0 nmol/l |
alle 8 v | < 2,1 nmol/l |
Naiset | |
alle 50 v | 0,4 – 2,0 nmol/l |
yli 50 v | 0,4 – 1,2 nmol/l |
15 – 18 | 0,5 – 1,7 nmol/l |
13 – 14 | 0,4 – 1,5 nmol/l |
9 – 12 | < 1,0 nmol/l |
alle 8 v | < 2,1 nmol/l |
Tulkinta:
Munasarjoissa on follikkelin kypsymisessä tarvittava estrogeenien tasapainoitettu enemmyys androgeenien suhteen. Hyperandrogenemia aiheuttaa estrogeenien-androgeenien tasapainon muuttumisen androgeenien hyväksi sekä suoraan että epäsuorasti perifeerisessä rasvakudoksessa tapahtuvien prosessien kautta. Hyperandrogenemian yhteydessä perifeerisessä rasvakudoksessa tapahtuu androgeenien metabolisoituminen estrogeeneiksi, joka aiheuttaa LH:n kasvavan vapautumisen hypotalamuksesta ja FSH:n sekreetion hidastumisen. FSH:n sekreetion vähentyminen johtaa estradiolin puutteeseen munasarjoissa ja koska kasvanut LH:n vapautuminen stimuloi androgeenien synteesiä theca interna -soluissa, sen mukana estrogeenien–androgeenien suhde kallistuu androgeenien eduksi. Androgeenien ylivoima aiheuttaa kehittyvän follikelien atresiaa ja munasarjoissa tapahtuu polystisille munasarjoille tyypillisiä muutoksia, joiden kliinisenä ilmentymänä on hirsutismi tai virilismi.
Korkeat testosteroniarvot:
- Naisilla polykystiset munasarjat (FSH–LH -suhteen muuttuminen LH:n hyväksi), munasarjojen ja lisämunuaisten androgeenejä tuottavat kasvaimet, lääkkeet – androgeenit, anaboliset steroidit, glykokortikoidit, kontraseptiivit, epilepsialääkkeet
- Miehillä hypertyreoidismi, adrenaalinen tuumori, pojilla varhainen puberteetti
Matalat testosteroniarvot:
- Miehillä primaarinen ja sekundaarinen hypogonadismi, Klinefelterin syndrooma, Downin syndrooma, myöhäinen puberteetti, hypopituitarismi, orkidektomia, pitkäaikainen alkoholin käyttö, raskas fyysinen rasitus, estrogeenihoito
Androgeenien alkuperän selvittämiseen käytetään deksametasonikoetta tai lisämunuaisesta peräisin olevan DHEAS:n (dehydroepiandrosteronisulfaatti) määrittämistä. Jos sen ja testosteronin taso on viitearvoaluueela, mutta kliinisesti androgeenien ylituotanto on ilmeinen, se viittaa liikaan vapaaseen testosteroniin ja SHBG:n määrän vähenemiseen. Tällainen tilanne saattaa seurata esimerkiksi hypotyreoosia.
Hypertyreoosin yhteydessä SHBG-pitoisuus kasvaa. Se aiheuttaa vapaan testosteronimäärän vähentymisen ja lievän hypogonadismin, vaikka testosteronitaso on viitearvoalueella.
Hypogonadismin varmentamiseksi suositellaan testosteronin stimulaatiotestin tekemistä. Yksi mahdollisuus on koriongonadotropiinikoe.
Viive:
Vastaus valmiina 1 arkipäivässä.